Kevään 2024 ylioppilasjuhla

Juhlan kunniavieraina oli vuoden 1974 ylioppilaita Lapuan yhteislyseosta ja Kiviristin yhteiskoulusta. Tänä keväänä riemuylioppilaita oli viimeistä kertaa kahdesta lapualaisesta oppikoulusta. Tämän kevään ylioppilaat onnittelivat riemuylioppilaita ojentamalla muistojen ruusun.

Kiviristin yhteiskoulun riemuylioppilaiden tervehdyksen toi varatuomari, Lapuan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki.

– Tämä päivä on riemullinen siinä mielessä, että elämä on teille avoin, maailma on teille avoin. Valkolakki mahdollistaa monia asioita.

Jäätteenmäki muisteli tuoreen ylioppilaan tuntoja: epävarmuutta jatko-opintopaikasta sekä huolta ja pelkoakin tulevaisuudesta. Hän kannusti uusia ylioppilaita elämässä eteenpäin.

– Te pärjäätte! Asettakaa rohkeasti unelmia, tehkää työtä niiden eteen ja muistakaa, että elämä on myös rosoinen. Siinä on joskus vaikeuksia ja haasteita, mutta se tekee elämästä elämisen makuista.

Lapuan yhteislyseon riemuylioppilaiden tervehdyssanat lausui ye-everstiluutnantti Tapani Patteri.

Patteri viittasi historian kaarten päättymiseen juuri tämän riemuylioppilaiden ikäluokan kohdalla.

– Lapua siirtyi vuonna 1974 peruskoulujärjestelmään, ja lyseomme lakkasi olemasta. Kiviristin yhteiskoulun, myöhemmin Lapuan lukion, rakennus moukaroitiin alas tämän vuoden alussa.

Patteri tarkasteli myös 50 vuoden takaista koulua. Kaikki oli tuolloin maksullista: lukukausimaksut, oppimateriaalit ja ruokailu. Luokalle jääminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista. 700 oppilaan koulun hallinnossa työskentelivät vain rehtori ja kanslisti. Riemuylioppilaiden kouluvuosina audiovisulaainen välineistö kehittyi, kun koululle hankittiin yliolanheitin eli piirtoheitin.

Lapuan yhteislyseosta 50 vuotta sitten ylioppilaaksi valmistunut näyttelijä Pirkko Uitto lauloi itse sanoittamansa laulun Isoäidille. Laulua säestivät Lapuan lukion opiskelijat Veera Mara ja Eetu Laurila.

Rehtori Kaisa Piiparinen jakoi uusille ylioppilaille todistukset sekä stipendit ja muut huomionosoitukset.

Puheessaan ylioppilaille Piiparinen vertasi ylioppilaiden lukiotaivalta urheilusuoritukseen. Urheilijoilta tavataan kysyä maalissa, miltä nyt tuntuu.

– Mitä vastaisitte toimittajan kysymykseen? Mitkä ovat teidän päällimmäiset ajatuksenne nyt, kun maaliviiva on ylitetty? Oliko teillä jokin taktiikka lukiosta ja yo-kokeista selviytymiseksi? Teittekö tarkan valmennusohjelman vai oliko lopputulos sattumusten summa?

Kaisa Piiparinen sanoi uskovansa, että ylioppilastutkinto säilyttää keskeisen roolinsa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä edelleen, vaikka tutkinto on koko olemassaolonsa ajan kokenut muutoksia.

– Kevään 2024 ylioppilaiden hohtavanvalkoiset lakit ja vuoden 1974 riemuylioppilaiden ehkä vähemmän hohtavat lakit ovat kummatkin todisteita koulutususkosta ja ylioppilastutkinnon arvostuksesta muuttuvassa maailmassa.

Juhlan kukkaishenkilöinä toimivat vaihto-opiskelijat Shiho Monji, Lucia Trittmann, Grace Japp ja Maie Hessling. He ojensivat uusille ylioppilaille ruusut.

Ylioppilaan puheenvuoron käytti Matias Hietamäki. Hän käsitteli puheessaan lukio-opintojen eri vaiheita alun jännityksestä ja innostuksesta aina ylioppilaskirjoituksiin asti. Peruskoulun jälkeen opiskelu muuttui, kun koealueet ovat laajempia, kokeet on keskitetty päättöviikoille ja opiskeluun tulee enemmän vastuuta ja myös vapautta hyppytuntien muodossa. Hietamäki korosti ystävien merkitystä opiskelussa ja vapaa-ajan vietossa. Lukio-opintojen kohokohtia olivat hänen mielestään vanhojen tanssit ja penkkarit.

– Vanhojen tansseissa tämä sali oli täynnä kimallusta, prinssejä ja prinsessoja. Penkkarit ei ollut samanlaista juhlaa vaan pikemminkin koetus. Vaatetta saikin pukea kunnolla päälle, sillä helmikuun ajelu tapahtui yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa.

Nyt valmistuneet ylioppilaat ovat ensimmäinen ikäluokka, joka kävi lukion oppivelvollisina ja sai maksuttomat oppimateriaalit ja -välineet.

– Saamme olla kiitollisia maksuttomista opiskeluvälineistä ja uudesta lukiosta, joka valmistui juuri ennen opintojemme alkua.

Matias Hietamäki pohti myös sitä, miten yhteinen koulupolku tulee nyt päätökseensä, ja kaikki jatkavat omiin suuntiinsa.

– Kenenkään polku ei pääty. Polut ovat täynnä vastoinkäymisiä mutta myös onnistumisen hetkiä. Jos kuitenkin omalta polultaan sattuu eksymään, aina saa apua kysyttäessä. Täytyy vain olla tarpeeksi rohkea kysymään.

Ylioppilaat siirtyivät kulkueena laskemaan kukat sankarihaudalle.