Kevään ylioppilaiden juhlaa

Juhlan kunniavieraina oli mukana vuoden 1973 ylioppilaita. Riemuylioppilaiden tervehdyssanat lausui Juha Muilu.

Puheessaan Juha Muilu kuvaili omia tunnelmiaan juhlapäivänä.

– Tänään ainakin oma mieleni on aika hämmentynyt tästä tilanteesta. Ylioppilaskevät muistoineen, muistot omista penkkareista, kirjoituksista, ylioppilasjuhlista tuntuvat olevan yhtäältä kovin kaukana mutta samalla tunnemuistissa kuin eilinen päivä.

Riemuylioppilaiden maailma 50 sitten oli kovin toisenlainen kuin nyt valmistuvilla ylioppilailla. Elettiin suomettumisen ja kylmän sodan maailmassa. Kouluissa toimivat teinikunnat, ja 1960-luvun radikalismi ja nuorison politisoituminen toivat lukiovuosiin oman sävynsä. Vietnamin sota oli sukupolvikokemus. Nykypäivän kanssa yhteistä on energiakriisi.

Tervehdyssanojen lopuksi Juha Muilu suuntasi sanansa nyt valmistuville ylioppilaille.

– Elämä on aika metkaa, ihmeellistä. Se on samalla kertaa pitkä ja lyhyt. Tulevaisuus tarjoaa lukemattomia haasteita. Joihinkin niistä kannatta tarttua rohkeasti myös silloin, kun ne tuntuvat suurilta, sillä ihminen kasvaa tehtäviensä mukana. Itseriittoisuuteen tai minäkeskeisyyteen en teitä usuta, mutta sellaiseen rohkeuteen haluan haastaa, jossa ylittyvät epäilyt omista rahkeista.

Rehtori Kaisa Piiparinen onnitteli uusia ylioppilaita ja muistutti tilanteen ainutkertaisuudesta.

– Tänään se on, koulutienne viimeinen kevätjuhla.

Vuodenajoista kevät on uusien alkujen ja uudistumisen aikaa.

– Päivän piteneminen, lisääntynyt valo, hennonvihreät koivunlehdet, korvia huumaava lintujen konsertti varhain aamulla.

Kaisa Piiparinen nosti esiin vuoden 1973 Eurovision laulukilpailun voittajakappaleen suomenkielisen version Nuoruus on seikkailu.

– Kertosäkeen sanat vievät mukanaan nuoruuden suunnattomaan seikkailuun, kokeilemaan ja hämmästymään, ihmettelemään jokaisen uuden aamun salaisuuksia. Oletteko te, hyvät kevään 2023 ylioppilaat, valmiita lähtemään tuohon nuoruuden seikkailuun? Sanotteko ’ei’ vähättelylle ja kainostelulle? Oletteko valmiita laittamaan itsenne likoon ennakkoluulottomasti ja rohkeasti, haluatteko yllättyä ja yllättää?

Ylioppilaan puheenvuoron käytti ylioppilas Eeva Peltola. Puheessaan hän pohti lukiovuosia ja totesi nyt valmistuvien ylioppilaiden olevan viimeinen ikäluokka, joka suoritti lukio-opintonsa vuoden 2016 opetussuunnitelman mukaisesti ja maksoi itse oppimateriaalinsa.

Eeva Peltola kiinnitti huomiota siihen, että lukiovuodet sisälsivät varsin poikkeuksellisia tapahtumia: esimerkiksi vanhojen tansseja jouduttiin siirtämään ja käymään etäkoulua.

– Olen oppinut, että elämää ei voi käsikirjoittaa, ja välillä elämä heittää meidät aivan toiseen suuntaan kuin minne olimme suunnitelleet menevämme – halusimme sitä tai emme.

Lukiovuodet olivat saaneet Eeva Peltolan pohtimaan elämän olemusta.

– Elämä on oikeastaan kuin lasten puuhakirjan labyrintti, jossa tehtävänä on löytää reitti lähtöpisteestä maaliin. Välillä päädytään umpikujaan ja joudutaan peruuttamaan taaksepäin, välillä reitti on todella mutkainen ja toisinaan se ei näytä laisinkaan johtavan maalia kohden. Mutta juuri sellaista elämän kuuluukin olla. Jos reitti olisi vain suora tunneli, se ei kiinnostaisi ketään tai tarjoaisi samanlaisia tunneskaaloja kuin mutkikas reitti.

Puheensa lopuksi Eeva Peltola rohkaisi uusia ylioppilaita suhtautumaan pelottomasti oman elämän labyrinttiin. Matkalla saattaa tehdä vääriä valintoja, matkaan tulee mutkia tai valitseminen vaihtoehtoisten reittien välillä tuottaa hankaluuksia.

– Aina voitte kuitenkin luottaa siihen, että kävipä elämässä miten tahansa, aina löytyy uusi reitti, joka vie teidät lähemmäksi maalia. Nauttikaa siis jokaisesta hetkestä täysillä, sillä kaikki elämänvaiheet, niin hyvät kuin ne huonotkin, ovat lopulta väliaikaisia.